1. |
||||
Edes vedet eivät saa rauhaa
vaan silmää täällä palvellaan
Eikä kuukaan saa rauhaa
vaan yksin seisoo taivaallaan
Särkyy hetki kuin loppuun palanut lyhty
Ylös epäsoinnuin kiirii, karkeloihin yhtyy
Pauhaten tuulen ja ukkosen lailla
liitäen yön ikivarjojen mailla
Hourujen hehkuvat polttavat pilvet
lyö salamoina yön yli rautaiset kilvet
Surunharmaat hahmot ui raskaat
niiden alla levoton veden rytmi on
Roikuu varjot meren tuon aaveisen
yllä kaupungin tornien (iäti) nukkuvien
Edes vedet eivät saa rauhaansa vaan silmää sokeaa alati palvotaan
Ja kaikki turhaan yhä uudestaan harhakuviaan tavoittaa -
kiertää samaa ympyrää lopusta alkuun palata saa
Taas yössä juhlitaan ja on morsiot hunnuissaan
kyyneltulvaa pidättäen ovat uurnilla odottaen
Kunnes hiipuu vaimeten kiitosvirsi viimeinen
On unikuningas siellä missä silmät eivät vielä
olleet auennet lain Äänetön on kevät ainoain
Herää maailma!
On tullut aika kuolla.
Nousta ylös taivaisiin tuolla..
Valo sammuu vaan ja näytös tää loppua saa
Nyt tuonen verhot nuo hulmahtaa:
Eilen kaikki oli ikuista -
huutaa polttava lähde..
Taivahan uhka!
On ullakoilla, laulujen lippaissa,
unohdettujen lupausten tuhkaa
On tragedian nimi ihminen
ja sen sankari on torakka vaan
Ja mato maan!
|
||||
2. |
Ilmestys Myrskystä
17:18
|
|||
Oi ihmiset kuunnelkaa! Myrskyä nousevaa..
Sen olette kutsuneet ja korkeuksiinsa nostaneet.
Kenet vain se haluaa, se polvilleen lannistaa.
Oi ihmiset kuunnelkaa: Käsi näkymätön kuristaa..
Nyt turha on peistä nostaa - se tuo teille vapautusta!
Kellariinsa se teidät johtaa. (Kohden kuilua hiilen mustaa..)
(Niin istuvat hahmottomat vieraat kaadettuihin pöytiin
Ja sammuneena puotavat tähdet alas, päällenne taivaalta)
Näin heti saavuttuaan hän rupes mahtiansa ylistämään:
Otan ja taon taivaan, taon myös maan - sanaani ikuista julistamaan!
Irti ruumiistanne ruoskin synnin.. Murran niin tahtonne kuin vuoretkin.
Ikuisesta ikuiseen on polku se johtava,
jos siellä harhaudutkin ei eksyä kannata.
On nälkäisiä aaveita tappurain varjoissa
ja harhakuvien nektaria niiden kynsissä!
(Ja) ne hampain murskaa juhliessaan koko naamioväen tuon
Serafit nyyhkivät todistaessaan koko ihmishurmeen vuon
Se teurastus on seuraus (ratkaisu kai vaan?),
kun hirtettyjen tanssiaiset jatkuu ainiaan.
(Kuolleen talon pihassa on kasvoja puissa.
Väkivalta vihmoo myrskytuulen vihoissa)
Tiedon tämän tiedän juuren - Lailla noitarovion suuren
Mihin tartun syttyy valo - Minkä jätän, hiiltyy palo
Iskee tulta kynnestänsä ilmain aavekuningas..
Minun uskontoni ylhäisin on ja totuuteni palamaton
Tahtoni rautainen taipumaton.
Oon ajanhenki voittamaton!
Oi ihmiset kuunnelkaa: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan..
Vaan miten vastaakaan autio maa?
Näin auki viilletyn mullan punertavan tien varrella
Näin aisoihin nääntyneen hevosen toivottomat silmät
Näin miehen ilman sydäntä, suu täynnä tyhjiä sanoja
Kuoro veisaa kyllästymättä, korvissaan tyhjyyden humina
Miten vastaa autio maa?
Miten huutaakaan autio maa?
(Kaikki hiipuu, kaikki kuolee. Kaikki tuhkiansa nuolee..)
Usvissa ihmiset vaeltavat ne itkevät ja nauravat
Seuraavat arkkujaan hautaan - Kävelevät unissaan
Näkymätön käsi haroo tyhjää..
|
||||
3. |
Näin Vastaa Autio Maa
17:08
|
|||
Yöss’ jylhässä liiku ei ainoa puu.
On aavikon yllä vain kelmeä kuu.
Vain kulkevi tuuli, henkii halla.
Kuivuneet on veriset askeleet kaikkialla.
Rukous hiipunut edessä oudon uksen.
Tulevaisuuden kolkon kangastuksen
Vain kulkevi tuuli yli kuihtuneen maan
ja tuo taivahan valkeus luo aavehiaan.
On mahona maa ja hiekkaan hukkuneet
nuo linnat, alttarit ja tornit raunioituneet
Niiden liekit yksin vaatii kumartamaan
viimeistä ajatusta tuuleen katoamaan.
Näin vastaa autio maa
Ikitähdet yksinään ja vaiti yössä palaa,
valo niiden kun muinaisia loitsujaan valaa
Vain loisto se luo varjoja ylle maan
kun kielien sointi on iäksi vaipunut unholaan
Niin ääneti kaikki yön kirkossa on,
vain ulvova tuuli on uupumaton.
Näin vastaa autio maa
On rajat kaikki kaukaisuuteen siirtyneet,
tulikirjat tummat vain yöhön piirtyyneet
Ajan orjaksi mielen ja sielun sitoi
orjalleen kylmän, hiljaisen haudan se toi
Näin vastaa autio maa
Kuun loistoon siihen vain seisomaan jää
kuolleet on puut - kuin irti hakattu pää.
Kuihtunut on toivion lähde ja valtakunta..
Oli järjetön elonne tuo vain sairasta, kipeää unta
Näin vastas autio maa!
Yöss’ jylhässä liiku ei ainoa puu.
On aavikon yllä vain kylmä kuu.
Vain kulkevi tuuli, nuolee halla.
Kuivuneet on veriset jäljet kaikkialla.
Rukous kuollut on eteen oudon uksen.
Tulevaisuuden kolkon julistuksen!
Ain kulkevi tuuli yli kuolleen maan
ja taivahan valkeus se vain luo aavehiaan.
Yli hiipiväin varjoin, aution maan,
tuo taivaan valkeus luo aavehiaan.
Niin vaiti kaikki yön haudassa on
vaan ulvova tuuli on uupumaton...
Näin vastaa autio maa
|
||||
4. |
Auringon Valtakunta
18:48
|
|||
Täällä kaikki on vierasta eikä herätä muistoja
Varjoina me vain seinillä kuin siat alttareilla
Tulen ja veren ja voitelusi olemme ottavat käsistäsi
Tulkoon kaikki luoksesi kumartamaan huoneisiisi
Kaikki kuulivat kuinka avain
lukossa käännettiin kerran vain
ja kaikki etsivät avaintaan
itsekukin tyhjästä vankilastaan.
Ryömien seinää kivistä
ilma oli (h)aaveista tuhkanaan
soittaen sielunkellojaan,
jotka lyövät loputtomia hetkiä
Piiri on ahdas ajatusten kehä
kiertyneenä käsiemme ympärillä
sillä täällä hengitys on raakaa
Sadonkorjuuta se todistaa
Lasittunein silmin tuijottaa
surevaa puutarhaa
Ja kutsuvia ääniä kohoaa
tyhjistä, ehtyneistä, kaivoista
Ja kaiku osaa vain toistaa
Auringon valtakunta
Autuaita ovat sairaat valkeissa harsoissaan
Ne rottia kutsuvat katuojiin vaatimaan
Näin noussut on loiste ylle kaikkeuden.
Sillä on kruunu joka säteilee
taipuneiden päidemme päällä
Taivaallisella miekallaan se tulee kaikki vihkimään
Madonlukuja latelemaan
Auringon Valtakuntaan!
|
Streaming and Download help
If you like Se Lusiferin Kannel, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp