1. |
Kun syksy saa
14:36
|
|||
|
Kun syksy saa
on roudassa maa
ja puut paljaat
Syvyyksiin valo hukkuu
niin kuin unelmat
Kun syksy saa
ja saatto raskain alkaa.
Lohduton
Ujeltaa valittava tuuli.
Loputon
Haaskalintujen laulu
ja musta virta siellä
Kolkko tyhjyys odottaa
autiolla tiellä
On puut paljaat
pystyyn kuolleet.
Myrskyn riivaamat
Pois on päivä nukkunut
niin kuin unelmat
Kun syksy saa se kaataa
hyistä usvaa ylle latvojen
Harmaa härmä saartaa
nääntyneen lapsen, sen
sydän kylmä väristen
muistaa kaiken entisen
On tyhjänä maailma
ja autiona sielu
On jäisessä railossa
sysimusta nielu
Poissa on toivo. Odottaa
vain routainen multa
On ensilumi iholla
kuin jäätynyttä tulta
Karkoitettu aurinko vei
maailman mukanaan
Sen synkkä varjo tervehtii
kaamosta nousevaa
Vain korppien lento
ja unimuisto siellä
Nääntyneitä ruumiita
röykkiöittäin tiellä
Kun syksy saa
on roudassa maa
ja kaikki kuihtuvat
Syvyyksiin valo vajoaa
niin kuin unelmat
Kun syksy saa
ja henkäilee hyisempi halla
Soi ikikellot yllä
Kaikuu autius vain alla
Kohtalon käskyyn ankaraan
alistuen taivumme
Kylmään maahan,
kehtoon roudan, vaivumme
Kun syksy saa se kaataa
hyistä usvaa ylle kattojen
Harmaa härmä saartaa
peittäen alleen kaikkeuden
Niin on sureva äiti lyhtyineen
vain lapsi pimeyden
Karkoitettu aurinko
vei maailman mukanaan
Sen varjo valtava
kutsuu kaamosta nousemaan
Kurimuksen kurkusta vie
tie alas vainajalaan
|
||||
2. |
Sairas kuu
12:51
|
|||
|
Nousee kuuhut kuvottamaan
kiilusilmä kiiluttamaan
Ylle yön yksinäisen
Alle kannen kivisen
Virittää virret suruiset
Laulaa laulut kaikki-öiset
Kolkko tautien haltia
Pahan vallan valkia
Kasvaa kuu tuijottamaan
Rutontuoja tuivertamaan
Tielle tuskan sanattoman
Ylle tyhjän luomakunnan
Sydäntalveen päivättömään
kulkutauteja levittämään
Aution aavoille selille
Yön ikuisen äyräille
Laskee tunnit tuomiolle
Kasvavalle pimeydelle
Idästä irvistää
Valvoo varjoa vanhan puun
Kylmä silmä sairaan kuun
Hylkää ja hävittää
Laskee askeleet alttarille
Polun pohjolan porteille
Tuonen veräjille paistaville
Minne katsoo, kaikkialla
näkee kasvot talven kylmän
Kunne kääntyy taivahalla
Sutten kuulee huutavan
Laskee aurinko kuolemaan
Luomensa raskaat sulkemaan
Syöksyy sysisyövereihin
Pimentolan pitoihin
Nousee varjot vaeltamaan
Aaveuneen ajattomaan
Luokse puun lehdettömän
Pakkaseen yön iättömän
Kasvaa kuuhut korpin siivin
Hallankynsin. Yönsiivin
Maahan kuolon mahtavan
Murheen laaksoon manalan
Tielle tuonen tulevan
Luokse tyhjän luomakunnan
Aution aavoille selille
Yön ikuisen äyräille
Laskee tunnit tuomiolle
Kasvavalle pimeydelle
Idästä irvistää
Valvoo varjoa vanhan puun
Julma silmä sairaan kuun
Hylkää ja hävittää
Laskee askeleet alttarille
Polun pohjolan porteille
Tuonen tuimille tuville
Minne katsoo, kaikkialla
näkee kasvot pelon, kalman
Kunne kääntyy taivahalla
Sutten kuulee ulvovan
Nousee kuuhut kuvottamaan
Valitusten valtakuntaan
Kutsuu kauhut korpimaille
Haaskalinnut hartioille
Ulvoo irti ilman pielet
Virittelee kiron kielet
Karjuu auki kaikki haavat
Verikasteen hanget saavat
Katsoo alas sairas kuu
Kurimuksen kurkunsuu
Syitä synkkiä syytäen +
Silmä pahan palaen
Alla kylmän kirjokannen
Yllä korven lumisen
Kaikki kansat kiroten
Tuoden vihat vitsausten
Laskee tunnit tuomiolle
Kasvavalle pimeydelle
Idästä irvistää
Valvoo varjoa vanhan puun
Kylmä silmä sairaan kuun
Hylkää ja hävittää +
Laskee askeleet alttarille
Polun pohjolan porteille
Pahan veräjille paistaville
|
||||
3. |
||||
|
Teurastetun karitsan hääyön aikaan
kuiluista kumuaa itkuinen kirous
Ja kuu on jo kauan antanut kimallella
hautakivien marmorilla.
Alla raskaan taivaan
Askel askeleelta
Varjon varjossa
marssitaan kuin unissaan
Kiiluvin silmin
Vapisevin käsin
Unelmoiden kuin raadot
lahottajistaan!
Oi murheen astia!
Oi sanaton suuri!
Sitkeässä ovat synnit
ja turhaa katumustyö.
Sillä:
Nälkäiset korpit haistaa lihan
niin kauas kuin yötä riittää
Nyt on se hetki
jolloin moni uneksii näkevänsä
ihmisten laahaavan käärinliinojaan
joita veritahrat koristaa
kuin tähdet yötaivaalla!
Näin synkän (ja hyisen) laakson uumenet
täyttyvät Wanhoista hekuman huudoista
Sitä kuoroa säestää tuhat vartiotornia,
joista tuhat torvea samaa käskyä toitottaa.
Ja joka ikisellä hengityksellä painuu
kuolema keuhkoihin kuin näkymätön virta
Ja kuu on jo kauan antanut kimallella
hautakivien marmorilla.
Ja autuuden raunoilla kutsuu valittaen
etäiset kellot kumullaan.
Oi syksyn sanansaattaja
Nimetön kertoja
Suuren linnun silmän
kivettynyt jäännös
Sinä katsot meitä
kohden horisontista.
Sinä puhut meille
väkevällä äänellä
Feenix-lintu!
Liskolintu!
Liekinsiiven kärjellä
Kuolleen linnun sielu.
Viillä kynnellä!
Piirrä loppuviiva
uudestaan ja uudestaan
(Syvempään ja syvempään!)
Niin kauas kuin yötä riittää
Himoaan huutaa nuorukaiset ainaan
Syntymänsä tragediaa valittaa
Johdata ei tähti vaan
pimeys peitteenä maan.
Ei annettu kauniita lahjoja vaan +
suolaa, rikkiä ja lyijyä harmaata
Niillä äidit haudat koristaa.
Valot jotka rikottiin (taivaista) päälle putoaa...
...Niin kauas kuin yötä riittää!
|
||||
4. |
Kylmälle maalle
12:57
|
|||
|
Aamua sarastavaa vuottaa ei saata
Tuomitut kun näin matkaavat maata
Kirottujen kulkue luiden teitä käyden
Alla mustan kuun - Taivaan kirstunkannen
Marras huokaa ahdistusta
Pohjantuulen pauhu!
Herranaan on itse pelko
Kuninkaanaan kauhu!
Manalan kahleissa riutuu
vangit kylmän maan
Löytämättä lohdutusta
taikka sielunrauhaakaan
Aava aukee luminen
Valtakunta susien
Maho kaski kivinen
Nujertaja nääntyvien
Suolampi jäinen
Peili kylmä syvyyden
Joka kolkassa vain saastaa
Ikirouta mieltä raastaa
Kadotettuja ne ketkä täällä kulkee
Peloissaan laudoitetut ikkunansa sulkee
Pimeys hyisiä parakkeja saartaa
Sieluissa saalista kalma kaartaa
Aurinkoa nousevaa saata ei vuottaa
Käsin paleltunein kun haroo yöpuolta
(Kuin) taiteilija taulujaan pimeässä maalaa
Lakkaamatta rukoilee mykkää jumalaa
Lumimyrskyyn häviää unet tähtitarhain.
Menneisyyden muistot alhoon unholain
Harhakuviin kurottaa vangit kylmän maan
Löytämättä virvoitusta taikka sieluun rauhaakaan
Aava aukee luminen
Valtakunta susien
Maho kaski kivinen
nujertaja orjien
Suolampi hileinen
Syli musta syvyyden
Joka kolkassa vain saastaa.
Kirvelevät okat lihaa raastaa
Epätoivoon ihmiskarja nääntyy
Romanssit itkuvirsinä ääntyy
Tuntee koko vuodenkierron ajan
tuomitunkasvojaan routaan tallattavan
Kylmissään hän on
Heikko. Hervoton
Suu vaikka ammottaa;
ei huuda. Samoin maa
ääneti auki on.
Nälkäinen. Pohjaton.
Sydän tyhjää lyö.
Haisee multa. Ikiyö.
On sielu hauta jossa iäisyyden
harhaillaan äärellä tyhjyyden
Aamua nousevaa oottaa ei saata
Henkipatot kun käy kolkkoa maata
Keskel turhan taiston ja kadotuksen työn
Keskel sorron ikeen ja kärsimysten yön
Ulvoo kuuta. Kiduttaa. Kyltymätön vuo
raskas ruumisvaunujen. Vain kyyneliä tuo.
Suissaan surman suitset
kituu vangit kylmän maan.
Ei löydä täältä vapautusta
eikä sielunrauhaakaan
Kadotettuja ne ketkä täällä kulkee
Peloissaan laudoitetut ikkunansa sulkee
Pimeys hyisiä parakkeja saartaa
Sieluissa saalista kalma kaartaa
|
||||
5. |
Diskatarsis
14:50
|
|||
|
Nämä kasvot ovat alastomat
Täysin vailla sisältöä
Ruumiit nykivät ja kirkuvat
Käpertyvät ja repeilevät
Ne ryömivät tynkäraajoin
Rikki lyödyin tai poltetuin päin
Raatoja pitkin maisemaa
- avoimin haavoin
Hahmoja käännettyinä nurinpäin
Ja hiljaisissa huoneissa
Tulevaisuuden taivaalla
Yksittäisiä sieluja
jotka hitaasti tanssivat
Jotka nousee ylöspäin
kohti tyhjää valoa
Näin...
Yksi katuu miekkaan
Luhistuu
kuin palava talo.
Kuin laho puu
Toinen astuu harhaan.
Hankeen hukkuu
Kun saapuu tammikuu...
Ja päästää pohjantuulet valloilleen
Pauhun myrskyn tuonpuoleisen
Ulvoo uhkaa ääriin autiuden
Kantaa luisin siivin talvenporteilleen
Kylmä aurinko nostaa kruunun otsalleen
ja maalaa ontoille silmäkuopilleen
synkkiä kuvia sanattoman hulluuden
Vuolaat virrat vainajain kyynelten
Ja hiljaisuuden huoneissa.
Tulevaisuuden taivaalla
Yksinäisiä sieluja
jotka hitaasti tanssivat
Jotka nousee ylöspäin
kohti tyhjää valoa
Näin...
Kevät katsoo sinuun Silmät auki ja suu
kuin pohjaton kaivo edessä avautuu
kalpea maailma. Tomuksi tuhoutuu
Surujansa ujeltaa kirottujen aamu
Ja päästää pohjantuulet valloilleen
Laulamaan oodia viimeiselle päivälle
Kaatamaan tuhkasateen tyhjille kaduille
joilta kadonneet on äänet askelten
Kuin päivät jotka ovat kadonneet
taivaan ammottavaan nieluun Tuskan kammottavaan kuiluun
Kurkuun johon sanat tukehtuu
Virsi hyinen, hirsi jäinen
Huuto kylmä, viiltäväinen
Kolmas maailmanpalon soihtu
Veisauksen on lohduton loihtu
Roihuu vihan päivän veritöinä
Loimuu sielun pimeinä öinä
Viiltäen kuin viima lentää
Talven murheen laaksoon entää
Ja hiljaisuuden huoneissa
Tulevaisuutta vailla
Yksinäisiä sieluja
jotka tanssii hervottomina
jotka nousevat ylöspäin.
Kohden tyhjää haloa.
Näin...
Auringon aavelaiva ylhäällä kulkee
Eedenin portit takanaan sulkee
Yksinään sätkii kuin hirtetty nukke
“Tahdotta uneen unettomaan astutte”
Sielunmessu ja pasuunain pauhu
kidutettujen kaamee kauhu
Kipunoi kuin kirkain kiro
Kutsuu hauta! Roihuu rovio!
Missä astuu - pettää hanki
Kuolemankenttäin näin on vanki
Kuurankulmin päivään nouset
Raikaa suuren surman jouset
Se hyytävä kuoro (tai) taistelu viimeinen
Julma ja toivoton (on) messu kuollevien
Vetää rattaita neljä ratsua hallavaa
Vauhkoina vasten aikaa laukkaavaa
|
||||
If you like Se Lusiferin Kannel, you may also like:
Monarch of Sorrow
by Nietzu (Uk)
supported by 5 fans who also own “II”
There's a lot going on here but it flows nicely. Interludes break up the album a bit. Solid release. Looking forward to more from these guys!
go to album
supported by 5 fans who also own “II”
Within seconds i was hooked on this Minimalistic and dissonant black metal release. The buzzing guitars, constant drums and tormented vocals slowly, but surely, possessing every fiber of your being as you drift into the deserts unknown. .. Its hypnotizing and haunting. Buy this!
go to album
Aesch Mezareph
by Mefisto (Peru)
supported by 5 fans who also own “II”
Black metal band from Perù. Sincerly new to me even if i am really a totally insane Enciclopedia Metallum and always there for.more knowledge. Approved and 1-st track reminds of the old school 90's era. Deep rage and hatred voice, good riffs and love the infernal chorus in the 1-st track. Amazing perfect match about drumms time. Cold and raw. Latinos rules! Recommended,hails! @ escafismorecords.bandcamp.com Vi adoro .⚔🖤⚔⁹
go to album
Non Serviam [2022 Reissue]
by Rotting Christ
featured on Bandcamp Radio Jun 9, 2023
go to album
For their 13th album, Rotting Christ troll the world of religion at large.
go to album
featured on Bandcamp Radio Mar 18, 2022
go to album
supported by 5 fans who also own “II”
Bloody hell the vocals here are absolutely majestic; supremely dynamic with loads of variance in style while maintaining a visceral brutality. The atmospheric elements are gracefully and artfully intertwined but make no mistake, this is ruthless black metal first and foremost. Band synergy is also stunning and can be felt through my speakers; everything is just so masterfully packaged together.
go to album
